Kiitos kaikille Naistenviikonlopun osallustujille! Oli ihana tavata teidät kaikki!
Oli merkittävä viikonloppu!
Minulle nousi mieleen nimen merkitys viikonlopun aikana.
Minun nimeni on Maria, mutta harvemmin kukaan kutsuu minut Maria nimellä. Olen aina Miia.
Olen jopa vähän halveksinut nimeäni. Ihmetellyt miksi minua on kastettu Mariaksi kun sitä nimeä ei käytetä.
Viikonloppuna yksi puhujista antoi meille tehtäväksi miettiä mikä meidän nimi on, eli meidän oma näkemys nimestä tai meistä itsestä. Onko se "rakastettu, ihana, toivottu, riittävä"? tai " hankala, tyhmä, ei toivottu, toivoton"?
Minä olen saanut nimeni minun äidin mummun jälkeen. Hänet kutsuttiin Granna-Mari: ks ( eli kaunis-Maria). Mutta en koskaan ole tuntenut itseäni Kauniiksi-Mariaksi. Kerroin eräälle tuttavalle, Ullalle, kuinka en koskaan ole ihan samastunut nimeeni.
Seuraavana aamuna yksi toinen nainen Marja tuli sanomaan minulle: - Huomenta Kaunis-Maria!
Minä en heti reagoinut vaan vasta hetken kulttua säpsähdin!
- KAUNIS MARIA!
Jumala tietää meidän oikeat nimet ja hän kutsuu meitä aina oikealla nimellä!
Minä iloitsen siitä että minä saan olla Kaunis Maria, ja se tuntuu oikealta!
No comments:
Post a Comment